Vuoden 2007 kollaaseista...
Ajan kuolleen naapurin näyttelyyn. Navigaattori ohjaa. Kirsti kysyy miltä tuntuu ja mitä olen maalannut? Ne on painikuvia.
Taistelua tilasta ja oikeudesta. Väillä vahvistan yritysten tekemiä saippuakauppoja. Uusi ihmissuhde on äkänen kuin ampiainen. Olen aina jossain. Vanha elämä on piirretty Beirutin millimetripaperille. Ministerin murha, väkivalta, aseellinen rauhanturva näkyy panssarivaunuina pommitetun kaupungin kaduilla. Yksi sotilas iskee silmää. Libanonilainen mies valitaan maailman komeimmaksi.
Kuljen töistä kotiin. Kuljen yksin ystävien luo. Onneksi on Rauni ja porukat.
Kuljen Pariisissa. Löydän joen varrelta camuflage-puut. Maailman rakastavaiset kaivertavat puun suojakuoreen sydämen ja nimikirjaimet. Joku kirjoittaa kuoreen ”Vive la Rue de Coeur Perdu” ”Eläköön kadotettujen sydänten tie”.
Etsin sydäntäni tyhjistä huoneista. Lisään vauhtia ja etsin enemmän. Painin jokaisen kanssa. Henkistä turpaan vetoa. Nujerrusta. tyhjiä huoneita. Cindy Lauperin ”Love is a battlefield” Merihaassa ja joka maassa. Seksiä. Saksalainen taideopettajani, viisas vanha valkopartainen ja äkäinen mies sanoi että Kunst ohne Geist ist Dekoration. Taide ilman sielua on vain koristetta. Minä, 41-vuotias joudun toteamaan että Sex ohne Liebe ist nur Pornografie. Seksi ilman rakkautta on pornoa.
Ja me ihailemme sellaisia ihmisiä, jotka ovat avuttomia, kävelevät lonkat ääriasennoissa, heittävät käyttökelpoista roskiin, eivät välitä toisen ihmisen tunteista. Me ihailemme sellaisia ihmisiä, jotka tappavat joka ilta jonkun televisiossa. Me ihailemme sellaisia ihmisiä, jotka voittavat joka päivä jonkun toisen ihmisen. Me ihailemme sotilaita, jotka ruumiillistavat kulttuurimme perversiot. Primitiivinen porno. Minä alistan sinut ja sinähän painut maahan. Sinä sängyssä ja sinä maailman kartalla alistut minun mahtiini. Minä olen sotilas. Minä olen voimakas. Minä olen joka ovella ja menen sisään sinun ovestasi lupaa kysymättä ja sitähän sinä juuri haluat. Lisää! Isää! Johtajaa! Miestä! Valtaa! Voimaa! Vastuuta! Väkivaltaa! Alistamista! Jotain joka ajattelee puolestasi. Jotain joka sanoo miten asiat on. Jotain, jota vihata. Jotain jota rakastaa. Jotain jonka puolesta elää. Jotain, jonka puolesta kuolla.
Leikkaan kasvot kahtia. Avaan oven miehen sisään. Leikkaan sotilaan auki. Paljastan oman elämäni maantiekartan. Näytän omat ääriviivani. Peitän. Paljastan. Rinnastan Afganistanin, Saint Denis´n kolhoosin, Irakin, Merihaan, Beirutin ja Pariisin. Laitan päällekkäin kaiken sellaisen jota ei kuuluisi esitellä samassa viitekehyksessä. Lupaa kysymättä liimaan. Päällekkäin. Vien kasvot. Asetan toiseen tilanteeseen siksi koska ne kaikki ovat ajatuksia, jotka tulevat kuin epäsovinnaiset unet silloin kuin tulevat valveaikaan ja lupaa kysymättä yöllä. Ne ovat ajatuksia ja vieraita kysymyksiä ja kysymyksiä joihin mykistyy koska jos ihan millintarkasti ajatellaan koko kysymyksen asettelu on väärä tai oikeaa vastausta ei voi antaa tuollaiseen kysymykseen menettämättä uskottavuuttaan.
Kollaaseja siksi koska niin kuin ihmisen elämässä asiat, konkreettiset työt ja toiveet ja ajatukset unelmat ja murheet, surut leikkaavat vuorotellen kasvot toisiltaan. Paljastavat. Peittävät. Elävät. Kuolevat.
Omista töistä 30.11.2007
Juha-Pekka Väisänen
